ALMALLE, ELÄMÄNI KISSALLE

 

 Kaikki päivät jaksoit yrittää,

urheata esittää.

Kaikkeni vuoksesi tein,

seisoin vierelläsi sun,

vaikka sinun luovuttaneen nään.

Viereesi jäin, seisoin vierelläsi aina vain.

 

Kaikki päivät annoit kaiken ja enemmän.

Kun huomaat ettet jaksa,

otat ilmeen vakavan.

Et jää yksin

vihollista vastaan,

minä suojelen sinua.

 

Pidän sinusta kiinni

vaikka en sinua oikeasti nää,

en tahdo irti päästää.

Ei sinua voi minusta erottaa,

jäät mieleeni muistoihin.

Kiitos kun olit totta 12-vuotta,

vierelläni teet loppu matkan

vaikka se ois kuvitelmaa.

 

Sinut vuoteeseen kuvittelen,

sinulle kadulla puhun,

olet hahmo pihan koivussa.

Olet valona tielläni,

silloin kun on vaikeaa.

 

Se mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun tunnen surun hiipivän sydämeeni

olen hiljaa,

suljen silmät,

hengitän.

Kuuntelen askeltesi ääntä sydämessäni.

Et ole poissa, kuljet mukanani, aina sinussa.

Kauniita unia , Alma.

15.11.2000 – 10.12.2012